Kirkko, homot ja maailman helpoin liberalismi

Hoh-hoijaa. Kirkko ja homojen vihkiminen. #ykkösaamu #karimäkinenKatsotaan asiaa Helsinki-perspektiivistä. Kirkko on ainut taho, jossa olemalla inhimillinen voi olla radikaali. Huonosti ymmärretyssä liberaalissa ajattelussa, jossa ”kaikki on sallittua paitsi kieltäminen”, kirkko tarjoaa tuskaisille teologeille paikan, jossa tehdä isänmurha, jota omantunnonkysymykseksi kutsutaan. Jos ja […]

Continue Reading

Helsingin mentävä aukko suomalaisessa mielenmaisemassa

Sananen Helsingistä. Olen alkanut provosoitua Helsingin asemasta suomalaisessa mielenmaisemassa ja historiankirjoituksessa.Olen kohdannut järjetöntä Helsinki-vihaa kolmessa kohdassa elämääni. 1) Vanhempieni landella Karkkilassa 1980-luvun alussa. Silloin oli kovia jakoja ns. punkkareitten ja diinareiden välillä. Itse olin jonkin sortin punkkari/hämy, ja jalassani on vieläkin arpi […]

Continue Reading

Nicorette, terveysviranomaiset ja sähkötupakka

Ihmetyttää kovasti käynnissä oleva terveysjärjestöjen sähkötupakan vastainen paniikkikampanja. Totean heti alkuun: minua ei ihmetytä lainkaan, että nikotiinin vaaroista muistutetaan. Sen pitäisi olla itsestään selvää. Ihmettelen vain voimakasta epätasapainoa tässä paniikkimielialaan ajautuneessa keskustelussa. Valistustyötä on tehtävä, mutta onko maailmassa todella ketään, joka voisi […]

Continue Reading

Arvoliberaali – siis talousliberaali, siis liberaali.

Olen yhä enenevissä määrin alkanut epäillä jakoa ”arvoliberaaleihin” ja sitten kaikkiin muihin. En löydä tälle arvoliberaalin hahmolle kunnollista tutkimuksellista perustelua. Se vaikuttaa tulevan pikemminkin jostain markkinointisegmentoinnista kuin yhteiskuntatieteistä. Yhteiskuntatieteissä, oikeastaan psykologiassa, tunnetaan ns. Frankfurtin koulukunnan ihmistyyppi ”autoritaarinen persoonallisuus”. Luulen, että tämä tieteellisesti […]

Continue Reading

Intersektionaalinen feminismi sucks! (Olinko kyllin provosoiva?)

Mikä kumma tämä intersektionaalinen feminismi nyt on? Mä en löydä tästä mitään uutta. Kun tutkin 90- ja nollaluvulla tällaisia vähemmistöjen tunnustamisia (politics of recognition, Anerkennung) yliopistolla, luulin että tällaisista marginaalisuus- ja identiteettipyörityksistä oli jo päästy, koska ne olivat poliittisesti niin taantumuksellisia. Tasa-arvofeministinä […]

Continue Reading

Voiko sateenkaarilipun alla marssia?

Helsingissä järjestettiin Pride-kulkue heinäkuun alussa. Tämä vuotuinen tapahtuma on ollut minulle vähän ongelmallinen: yhtäältä on itsestään selvää, että olen vähemmistöjen ja yleisen ilmapiirin vapautumisen puolella. Toisaalta olen pitänyt linjanani, etten marssi minkään, siis minkään, lipun alla. Sateenkaarilippu on vieläpä erityisen ongelmallinen, koska […]

Continue Reading