Näyttää siltä, että pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa yksinäisyyttä on vähemmän kuin muualla. Yllättävää on myös se, että Suomessa on suhteellisen vähän yksinäisyyttä, vaikka kulttuurimme kuvaa usein suomalaisen kaihomielisenä yksinkulkijana, jolla ei ole yhtään ystävää.

Myös tietoisuus yksinäisyyden terveyshaitoista on lisääntynyt huomattavasti. On todettu, että yksinäisyys kulkee perheissä sukupolvelta toiselle. Se ei ole geneettistä vaan sosiaalisen suhteiden hallintaan liittyvä kysymys.

Yksinäisyyttä löytyy eri elämänmuodoissa. Noin viidessä prosentissa parisuhteistakin koetaan yksinäisyyttä, ja usein juuri parisuhteessa yksinäisyys tunnetaan erityisen voimakkaasti.

Professori Juho Saari kertoo, että pitäisi miettiä, onko yhteiskunnassamme sellaisia rakenteita, jotka tuottavat yksinäisyyttä. Kun vanhusten kotona asumista tuetaan entistä enemmän, voi seurauksena olla entistä enemmän yksinäisiä vanhuksia. Siksi hoitopalveluissakin pitäisi ottaa paremmin huomioon yhteisöllisiä elementtejä.

Tutkimuksessa korostetaan, että aiempien vakiintuneiden yhteiskuntaluokka- ja tilastomallien takaa löytyy keskeinen alue: koettu yksinäisyys ja siihen liittyvät vertaileva statusahdistus. Linkki ohjelmaan tässä.