Ihminen tarvitsee jatkuvasti toisia ihmisiä niin työssä kuin muissa elämän askareissaan. Arkemme on täynnä yhteisen toiminnan muotoja, joita säätelevät lukemattomat kirjoitetut ja kirjoittamattomat sopimukset.

Liberalismin ja rationaalisen valinnan teoriaa voi hedelmällisesti kritisoida ja täydentää yhteisöön uppoutuneella toiminnalla. Silloin esiin nousee niin yhteisöllinen etiikka kuin eri vapauskäsitykset ja demokratia.

Hyvin akateemisin (ja kirjaimellisesti antiikin aikaisin) käsittein toiminta voi olla ’praksista’, joka viittaa lähinnä valmistamiseen, jossa ei ole erityistä kiintymyssuhdetta tuotannon tapaan tai tuotteeseen. Yhteisön tuominen mukaan toimintaan siirtää katseen valmistamisen tuloksesta itse valmistamisen merkitykselliseen prosessiin ja yhteisölliseen toimintaan.

Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa on pohtinut ihmisten yhteistoiminnan eettisiä perusteita ja valtarakenteita. Linkki ohjelmaan tässä.