Arjen ja mikrohistorian tutkimus on suosittu tutkimussuunta tällä hetkellä myös antiikin tutkimuksessa. Antiikin Rooman ajan kirjallisista lähteistä voi löytää edelleen uutta tietoa esimerkiksi perhesuhteista, kansalaisten moraalikäsityksistä ja tapakulttuurista.

Filosofian tohtori Jussi Rantala on perehtynyt antiikin Rooman valta- ja moraalikäsityksiin ja on nyt vieraana ohjelmassa.

Antiikin Rooman perheissä isällä oli vahva rooli. Isä oli perheen juridinen pää ja pojat yleensä seurasivat isäänsä virkauralla. – Tai siis hyväosaisten perheiden lapset. Antiikin kirjoitukset heijastavat aikaansa ja ovat siten eliitin tekstejä niin kirjoituksina kuin lukemisenakin.

Naisten tehtävänä oli huolehtia kotitaloudesta eikä heillä ollut juuri mahdollisuuksia toimia julkisessa elämässä. Uskonnollisissa riiteissä naisilla oli omat, joskus hyvinkin vahvat, roolinsa. Perintöoikeus takasi lisäksi vapauksia.

Tytöt naitettiin hyvin nuorina, jopa 12-vuotiaina. Roomalaista perhe-elämää leimasi sekin, että hyvin usein lapset kokivat jo pieninä vanhempiensa kuoleman, koska eliniät olivat lyhyitä.

Rooman aikana orjien asema saattoi vaihdella hyvin paljon. Suurin osa orjista oli hyvin alistetussa asemassa ja heidän kohtelunsa oli huonoa.

Oppineet orjat saattoivat päästä hyviin asemiin, esimerksiksi kotiopettajiksi. Tällöin heitä saatettiin pitää perhenjäseninä. Vaurastunut orja saattoi jopa ostaa itsensä vapaaksi, ja orjien vapauttaminen ei ollut poikkeuksellista, mutta kovin ruusuista kuvaa orjien elämästä on turha piirtää.

Antiikissa seksuaalisuus käsitettiin aivan eri tavoin kuin meidän aikanamme. Miesten väliset seksisuhteet olivat yleisiä eikä niitä pidetty erillisenä seksuaalisena suuntauneisuutena. Seksi oli vapaille miehille yhtä arkinen asia kuin ruoka tai juoma.

Seksuaalikulttuuri oli kuitenkin maskuliininen: vapaasyntyinen mies ei saanut ottaa alistuvaa tai passiivista otetta aktissa.

Linkki ohjelmaan tässä.