Erilaiset poltergeist-ilmiöt ovat tuttuja suomalaisessakin kansanperinteessä, vaikka ne ovat usein jääneet muun kertomaperinteen varjoon. Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkistossa on runsaasti tarinoita, joissa kerrotaan, miten ilkeät tai ilkikuriset räyhähenget ovat pelotelleet ihmisiä liikuttelemalla ja rikkomalla esineitä, ääntelemällä mystisesti tai tekemällä muuta kiusaa.

Suomessa yliluonnolliset ilmiöt liitettiin usein vanhaan uskomusperinteen hahmoihin, tonttuihin ja haltioihin. Mutta usein yliluonnolliset ilmiöt selitettiin myös kristinuskon mukaisesti pirun aikaansaannoksiksi. Kirkko kielsi jyrkästi olemasta yhteydessä piruun tai muihin henkiolentoihin, mutta tämä oppi meni Suomessa huonosti perille.

Kun papit saarnasivat pirusta ja hänen monenkirjavista juonistaan, pirusta tuli samalla kansan mielissä mielenkiintoinen hahmo. Niinpä kansa uskoi, että tämän inhimillisen pirun kanssa saattoi tehdä liittoja ja sopimuksia ja parhaassa tapauksessa piruakin saattoi huijata.

Itä-Suomessa tietäjäperinne eli paljon pitempään ja voimakkaampana kuin Länsi-Suomessa. Tietäjiä käytettiin räyhähenkien karkottajina mutta usein heitä epäiltiin myös outojen tapahtumien aiheuttajiksi.

Räyhäävien henkien karkottajina käytettiin toki myös pappeja.
Perinteentutkija Pasi Klemettinen on tutkinut Karjalan ja Suomen räyhähenkitarinoita. Hän on Kalle Haatasen haastateltavana.

Linkki ohjelmaan tässä.