Antiikin kreikassa psykopatia tarkoitti kirjaimellisesti käännettynä ”sielun kärsimystä”. Vaikka käsitykset psykopatian luonteesta ja olemuksesta ovat muuttuneet paljon vuosisatojen aikana, on tämä kärsimyksen ajatus säilynyt siinä meidän päiviimme asti. Nykyäänkin ajatellaan, että psykopatia aiheuttaa kärsimystä joko yksilölle itselleen tai yhteiskunnalle, tai usein molemmille.

Psykopatia on aina ollut hyvin yhteiskunnallinen termi, sanoo tutkija Katariina Parhi. Se on vetänyt rajaa normaalin ja sairaan ihmisen välille. Samalla se on heijastanut kulloisenkin ajan ja yhteiskunnan normaliteettia.

Suomessa psykopatian käyttö diagnostisena terminä lopetettiin vuonna 1968. Psykopatia-termin tieteellisyyttä alettiin kyseenalaistaa jo 1940-luvulla. Monet psykiatrit pitivät psykopatiadiagnooseja potilaita leimaavina tai hyödyttöminä.

Psykopatiaa käytettiin psykiatriassa joskus ”kaatoluokkana”, johon heitettiin kaikki potilaat, joihin eivät muut diagnoosit päteneet. Toisaalta usein psykopatialle annettiin myös hyvin tarkkarajaiset määritykset.

Vaikka psykopatia on poistunut tautiluokituksena, termi elää edelleen sekä kansan suussa että asiantuntijapuheessa.

Tutkija Katariina Parhi on perehtynyt psykopatian historiaan. Linkki ohjelmaan tässä.