Jos ihminen asettaa elämänsä päämääräksi onnellisuuden, hän ei todennäköisesti tavoita sitä, sanoo kirjailija Tommi Melender. Melenderin mielestä onni on väistämättä elämän sivutuote. Melender näkee 1800-luvun teollisen murroksen kehitysoptimismissa yhtäläisyyksiä meidän aikaamme. Tekninen kehitys loi 1800-luvulla ennen näkemättömän edistyksen ja mammonan palvonnan. Mutta jo tuolloin edistysuskolla oli myös ankaria arvostelijoita. Ranskalainen kirjailija Flaubert kritikoi aikansa henkistä ilmapiiriä rajusti. Hän oli sitä mieltä,  että porvarilla ei ole sielua.
Tommi Melender arvelee, että  länsimainen onnellisuuden käsitys on edelleen kovin porvarillinen. Onnellisuuden edellytyksenä on ennen kaikkea menestys, sekä taloudellinen että sosiaalinen menestyminen.  Ihanteiden onnellinen ihminen on ihanneporvari. Tämä näkyy muun muassa onnellisuusoppaissa. Melenderin mukaan länsimaissa voi puhua suorastaan onnellisuusteollisuudesta. Esimerkiksi USA:ssa onnellisuusteollisuuden liikevaihto 10 miljardia dollaria vuodessa. Onnellisuusteollisuus perustuu julmaan optimismiin. Ne jotka eivät pärjää, eivät ole osanneet vain kamppailla tarpeeksi. Onnettomuus on lopulta ihmisen oma vika. Onnellisuusteollisuuden ideologia on Melenderin mukaan selvän uskonnollista. Sen juuret ovat kalvinismissa. Linkki ohjelmaan tässä.