Tuntematon sotilas on käytöltään ja tulkinnaltaan irronnut sekä Väinö Linnan romaanista että Edwin Laineen elokuvasta, sanoo teatterintutkija Julia Pajunen.

Se on erottunut alkuperäisestä kriittisestäkin asemastaan muistojen ja muistien kasaumaksi. Jokaisella ihmisellä on jokin käsitys Tuntemattomaan vaikka ei olisi lukenut kirjaa tai nähnyt elokuvaa.

Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas aiheutti harvinaisen paljon keskustelua.

Ohjaaja tulkitsi alkuperäistä teosta radikaalisti ja uusin teatterin keinoin. Se toi Kansallisteatteriin estetiikkaa, jota siellä ei ollut ennen nähty. Kyse oli kahden kansallisen insituution liitosta.

Eniten keskustelua nostatti esityksen tapa esittää väkivaltaa. Neuvostoliittolaisia sotilaita esittivät pesukoneet, joita näyttelijät moukaroivat hajalle.

Kohua herätti varsinkin näytelmän loppukohtaus, jossa nykyjulkkisten ja poliitikkojen kuvia ammuttiin symbolistisesti konepistoolilla. (Itse asiassa aseita ei näytelmässä tässä yhteydessä käytetty).

Julia Pajunen ihmettelee, että julkisen keskustelun ulkopuolelle jäi joitakin kohtauksia, joissa Linnan tekstiä tulkittiin hyvin voimakkaasti ja totutusta poikkeavalla tavalla. Tällainen oli mm. kohtaus, jossa suomalaissotilaat käyttivät seksuaalisesti hyväkseen venäläisiä naisia.

Pajusen mukaan Tuntematon sotilas on suomalaisessa kulttuurihistoriassa aivan erityisessä asemassa, koska se tunnetaan niin laajasti ja sitä voidaan käyttää lähes mihin vain. Johtajaoppaitakin on kirjoitettu Tuntemattoman sotilaan henkilöhahmoilla.

Vuosikymmenten aikana käsitys Tuntemattoman sotilaan perusajatuksestakin on kääntynyt päälaelleen.

Alkuaan kriittiset tulkinnat – Linnan kirja ja Laineen elokuva – kanonisoitiin, ja nyt niiden konventioista poikkeaminen voidaan nähdä jopa skandaalina.

Linkki ohjelmaan tässä.