Ensimmäisenä eurooppalaisena ihmesatuna pidetään Apuleiuksen teokseen Kultainen aasi sisältyvää tarinaa Cupido ja Psykhe. Teos kirjoitettiin 100-luvulla.

Satu kertoo siitä, miten kaunis Psykhe joutuu voittamaan monia vastoinkäymisiä saadakseen komean Cupidon omakseen. Antiikin satujen hahmot olivat joko jumalia tai eläimiä. Keskiajalla satujen hahmoiksi nousivat taas haltijat, pirut ja peikot.

Eurooppalaisen sadun perinteessä näkyy selvästi yhteiskunnan patriarkaalisuus, sanoo Helsingin yliopiston folkloristiikan professori emerita Satu Apo. Tämä näkyy muun muassa siinä, että naisen arvo on erityisesti hänen kauneudessaan.

Usein toistuvat ilkeiden sisarusten tai pahan äitipuolen teemat korostavat naisellista pahuutta. Useimmat satukirjailijat olivat miehiä, ja se näkyy satujen arvomaailmassa. Myös naiset kirjoittivat ja julkaisivat suosittuja satuja, mutta kansallisromanttinen miehinen paatos ei tuollaista esiin nostanut.

Erikoinen tapaus on satu Kaunottaresta ja hirviöstä. Sadun kaunotar Belle on aktiivinen nainen, joka uskaltaa tehdä omia valintoja. Bête, peto, oli, paitsi hirviömäinen, myös surkea tavoissaan ja kosiskeluissaan.

Kautta aikojen saduilla on ollut monta eri päämäärää. Iltapuhteen huvituksen ohella sadut ovat välittäneet sekä yhteisöjen arvoja että myös poliittisia kannanottoja. Satujen kautta voitiin tehdä pilkkaa aatelisista, kirkonmiehistä ja jopa kuninkaista.

Grimmin veljesten sadut pönkittivät nousevaa saksalaista idealismia ja nationalismia. Grimmit väittivät, että heidän satunsa perustuivat saksalaiseen suulliseen traditioon. Se on roskapuhetta. Kirjoista lainasivat.

Joskus mulle [KH] tulee lähes paha mieli, että aina sitä kansallisvaltiota ja nationalismia haukutaan, mutta kun tutkimus sanoo toista: Eihän siitä Kalevalastakaan mitään ”autenttista suullista perimää” ollut kuin murto-osa.

Linkki ohjelmaan tässä.