Populismilla tarkoitetaan tavallisimmin poliittista aatetta tai liikettä , joka rakentaa kuvaa väheksytystä tai unohdetusta kansasta, jonka eliitti on unohtanut tai jota eliitti ei ota päätöksenteossa huomioon.

Populistiset liikkeet syntyvät usein jonkinlaisesta taloudellisesta tai poliittisesta kriisistä, jolloin ihmiset menettävät uskoaan poliittiseen järjestelmään tai puolueisiin.

Ensimmäiset modernit populistiset liikkeet syntyivät USA:ssa ja Venäjällä 1800-luvulla, sanoo akatemiatutkija Juha Herkman. Näitä olivat muun muassa USA:n Kansanpuolue ja Venäjän narodnikit.

Varhaiseen populismiin liittyi usein maaseudun ihannointi ja maaseutuväestön oikeuksien ajaminen ja kaupunkilaiseliitin vastustaminen. Ajatuksena oli, että kaupungin eliitti on vieraantunut oikeasta, luonnollisesta elämäntavasta.

Nykyajan populismi sen lisäksi pyrkii usein kyseenalaistamaan asiantuntijavallan. Asiantuntijaeliitti sanelee yhteiskunnan kehityksen suunnan ja kansa joutuu tottelemaan. Sosiaalinen media mahdollistaa vaihtoehtoisen informaation levittämisen tehokkaasti.

Populismiin liittyy usein myös voimakas vastakkainasettelu sekä uhka- ja viholliskuvien rakentaminen.

Akatemiatutkija Juha Herkman toteaa, että populismi ei kuitenkaan ole vain populististen liikkeiden ominaisuus. Populistisia keinoja käyttävät hyvin monet puolueet ja poliitikot.

Viime vuosikyymeninä populismista on tullut merkittävä polittinen voimatekijä. Esimerkiksi Turkissa, Puolassa ja Unkarissa populistisina kansanliikkeenä aloittanet puolueet ovat päässeet sellaiseen valta-asemaan, että ne ovat pystyneet murtamaan perinteisiä demokraattisia rakenteita.

Akatemiatutkija Juha Herkman on perehtynyt populismin historiaan ja kehitykseen. Linkki ohjelmaan tässä.