Nationalismi on osa modernisaatiota, sanoo professori Janne Saarikivi. Hän on uusimmassa kirjassaan ”Suomen kieli ja mieli” pohtinut kielen, kulttuurin ja kansallisen identiteetin välisiä suhteita.

Nationalismille on ominaista se, että se on ottanut suuret ihmismassat rakentamaan yhdessä yhteiskuntaa. Tämän edellytyksenä on ollut koulutus ja lukutaito. Voikin sanoa, että nationalismi on lisännyt tasa-arvoa.

Saarikiven mukaan kaikkien maiden nationalismi on perusteiltaan samanlaista. Kaikkien kansojen myytit ovat suurin piirtein samanlaisia: meidän kansa on työteliäs, hiljainen ja rehellinen ja rohkea sodassa. Kansalliseksi sanottu taidekin on suurin piirtein samanlaista eri maissa. Niinpä voi sanoa, että nationalismi myös globalisaatiota. Se väittää korostavansa eri kansojen erilaisuutta, mutta samalla se tekee kaikista kansoista samanlaisia.

[KH: musiikin ystävät, huom! Aina monitulkintainen bändi Laibach on tehnyt mestarillisen levyn ”Volk”, jota voi pitää ilkeänä nationalismin pilkkana. Levyllä on tusina ”kansallislaulua”, jotka tuovat hyvin esiin tämän ikuisen samanlaisuuden: kauheaa paatosta ja jotain paikallista kilkutusta tai muuta noitarumpua taustalla.]

Kansallisen identiteetin syntyyn vaikuttavat hyvin monet voimat. Euroopassa yksi tärkeä tekijä oli paperin hinta. Paperin hinta laski jyrkästi 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun paperia alettiin tehdä selluloosasta. Tämä helpotti koulunkäyntiä ja mahdollisti lehtien ja kirjojen levittämisen kaikelle kansalle.

Sekä kirjakielet että kansalliset identiteetit ovat rakentamalla rakennettuja järjestelmiä, joiden luominen on aina myös tuhonnut kielellistä ja kulttuurista monimuotoisuutta.

Linkki ohjelmaan tässä.