Mä yritän hahmottaa mua kauhistuttavassa nykyisessä keskustelukulttuurissa, onko inklusiivinen (sisään ottava) vittuilu enää mahdollista.

Esimerkkejä löytyisi: Lenny Bruce (stand-upia ja destruktiivista elämäntapaa) jo varhain 60-luvulta. Kuuntelen levytettyä show’ta ”How to Relax Colored People” vuodelta 1962.

Yhdysvallat on toki Yhdysvallat, mutta Lenny Bruce pilkkasi mustia, juutalaisia, itseään, kaikkia.

Silloin nämä ryhmät olivat sekä osa Yhdysvaltoja että maan marginaalissa. Ne eivät olleet mykkiä, sisäänpäin kääntyneitä ryhmiä, vaan kyse oli nähdäkseni vielä ”kansakunnan kipupisteistä”. Oli vielä (yksi) maa, joka saattoi pohtia rajojaan ja ennakkoluulojaan, nauraa niille.

Mä en usko, että ystävällinen vittuilu on vain maskuliininen tapa. Mun kuollut vanha ystäväni, mies kuitenkin, oli mulle rakas esimerkki.

Hyvin usein me vain istuimme kapakassa ja vittuilimme yhä pahemmin toisillemme. Joskus tuli sellainen vatsanpohjatunne, että toi taisi mennä jo liian pitkälle, mutta siitä se aina jatkui. Niin rankkaa vittuilua saattoi harrastaa vain läheisen ystävän kanssa.

Se, mitä näen televisiossa aina Smack the Ponysta Fleabagiin nostaa kyllä naisten keskinäisen vittuilun ja itseironian korkealle vain miesten maailmasta. Parempaa komiikkaa sieltä löytyy, ja kyllä se taitaa täyttää vittuilun merkit.

Nyt, kun somessa näkee vain eksluusio- (ulossulkevaa) vittuilua, mä vielä mietin, onko tilaa inkluusiolle. Ainakaan niistä koomikoista, jotka Suomessa on nostettu esille (en tosin seuraa), ei löydy yhtään edes lähelle yltävää. Miksi Britanniassa niitä riittää?

Pitääkö maan olla ensin aivan aidosti monikulttuurinen ennen kuin tällaista komiikkaa voi tehdä? Vai emmekö edes yritä, ja suomalaiskoomikot heittävät jotain ”Mies juo viinaa, ja sitten naiset ovat erilaisia, ja huomaatteko, kuinka nuo tekevät aina noin…”

Entä tilanne, jossa provokaatio olisi aito. Jokin heitto osuu, ja uppoaa. Touché – ja se oli hyvä heitto. Me (tunnustetut ihmisryhmät) tässä ilkeilemme, koska olemme jatkuvasti eri mieltä. 

Vittuilu tekee meistä tasa-arvoisempia.